Risto Kantonen

Ajatuksia maailman ongelmista. Thoughts about the problems in the world.

Hieman tarpeista

Ihmisen selviytyminen asettaa tiettyjä rajoitteita ja vaatimuksia sopivalle elinympäristölle. Kattaakseen ihmisen tarpeet, luonnon täytyy tarjota riittävän vakaat sää- ja ilmasto-olosuhteet ja minimissään riittävästi puhdasta ilmaa ja vettä, edellytykset puhtaan ja ravinteikkaan ruoan tuotannolle, sekä edellytykset asumuksen rakentamiselle. Koska ihmisen toiminta vaikuttaa näihin olosuhteisiin, meidän on jatkuvasti tarkkailtava luonnon kantokykyä ja tilaa sekä ihmisen toiminnan suhdetta näihin osatekijöihin ja otettava ne huomioon jotta suhteemme luontoon pysyy tasapainossa.

Kun ihmisen luonnolle asettamat vaatimukset ja niitä vastaavat perustarpeet on katettu, niin päästään muihin tarpeisiin. Henkilökohtainen tila sekä sanan fyysisessä että psykologisessa merkityksessä ovat kaksi esimerkkiä. Jos tuota henkilökohtaisen tilan tarvetta rikotaan, ihminen stressaantuu. Fyysisiä esimerkkejä tästä on asutun ympäristön osatekijät, josta mainittakoon se että asumusten on tarjottava riittävästi fyysistä tilaa jokaiselle niitä asuttavalle yksilölle. Psykologinen tilan tarve asettaa myös vaatimuksia ja rajoitteita samassa ympäristössä eläviin ihmisiin nähden, silloinkin kun fyysisen tilan tarve on katettu. Lisää tästä asiasta aikaisemmassa blogipostaukessani otsikolla: Koheesio, kitka ja niiden välinen suhde.

Ihminen tarvitsee turvaa sanan monessa eri merkityksessä. Turva voi kuvata fyysistä suojaa sääolosuhteilta, tai se voi kuvata yhteiskunnallista vakautta joka luo turvallisen perustan edistää ihmisen selviytymistä. Turva voi olla myös psykologista, josta esimerkkinä ihmisen erottelukyky jonka avulla voimme havaita ja tunnistaa tapahtumia jotka toistuvat havaitsemissamme ilmiöissä. Erottelukyky opettaa meitä välttämään sellaisia ilmiöitä jotka ovat haitallisia, jonka avulla tämä psykologinen työkalu tarjoaa meille turvaa.

Kaikkia ihmisen tarpeita näyttäisi tällä tarkastelulla yhdistävän se, että ne ovat tavalla tai toisella resursseja.

Kannustinjärjestelmän ja tarpeiden välinen yhteys

Kannustimet voidaan jakaa positiivisiin ja negatiivisiin kannustimiin. Positiivinen kannustin lisää tai ylläpitää käytöstä, kun taas negatiivinen vähentää käytöstä tai poistaa sen. Ennenkuin johonkin ilmiöön liittyvä kannustinjärjestelmä voi muodostua, ihmisen täytyy ensin altistua sen luovalle ilmiölle, esimerkiksi ruoan tarve. Ihminen oppii jo vauvana että syömisestä seuraa palkintona nälän väheneminen tai nälän poistuminen, ja että nälästä seuraa epämukava olo ja energiatason heikentyminen. Nämä kannustimet ohjaavat ihmistä välttelemään nälkää syömällä tietyin väliajoin. Kannustimet voivat kuitenkin häiriintyä ilmiöön vaikuttavien tekijöiden seurauksena, joista tässä tapauksessa voi seurata lihavuutta tai anoreksiaa. Näitä kannustimien vääristymiä aiheuttavat mm. kulttuurin manipulointi jota tehdään rahallisen voiton saavuttamiseksi. Myös mielenterveyden ongelmat saattavat aiheuttaa kannustimien vääristymistä, esimerkiksi psykopaatti tai sosiopaatti ei kykene välittämään muista ihmisistä. Joten sellaisissa tapauksissa henkilölle ei voi muodostua negatiivista kannustinta joka saisi hänet muuttamaan omaa käytöstään tilanteissa joissa hän aiheuttaa vahinkoa muille ihmisille tai yhteiskunnalle, koska hän ei kykene tuntemaan myötätuntoa muita ihmisiä kohtaan.

Raha ja rahajärjestelmä ovat myös esimerkkejä järjestelmistä jotka vääristävät kannustimia. Tästä lisää aiemmassa blogipostauksessani otsikolla: Yhteistyö ja kilpailu, sekä niiden suhde ihmiseen, yhteiskuntaan ja ympäristöön

In English: Needs, incentives and how they relate to one another and nature

A little bit about needs

The survival of humans sets certain limitations and requirements to a suitable living environment. In order to meet human needs, the environment has to offer sufficiently stable weather and climate conditions, and as a bare minimum enough clean air and water, the means for producing clean and nutritious food, and the means for constructing housing. Because human activity impacts these conditions, we have to constantly monitor and take into account the carrying capacity of nature and its state, as well as the relationship of human activities to these factors so that our relationship remains in balance with nature.

When the requirements set by humans towards nature, and the corresponding basic needs have been met we arrive at other needs. The need of personal space in the physical and psychological meaning are two examples of this. If the need for personal space is violated, people become stressed out. Physical examples of that can be found in factors of the built environment, such as the fact that housing has to offer sufficient space for every individual living in that housing. The need for psychological space also sets requirements and limitations in relation to people living in the same environment, even when the needs for physical space have been met. More about this in my earlier blog post with the title: Cohesion, friction and their relationship to one another.

Humans need safety in many different meanings of the word. Safety can describe physical protection from weather conditions, or it can describe social stability that create a safe basis for advancing human survival. Safety can also be psychological, discrimination is an example of this, which enables us to detect and identify repeating events in phenomenon that we observe. Discrimination teaches us to avoid phenomenon that are harmful, due to which this psychological tool offers us safety.

Based on this analysis, it seems that the common denominator for human needs is the fact that they are resources in one way or another.

The relationship between the incentive system and needs

Incentives can be divided into positive and negative incentives. Positive incentive increases or maintains behaviour, whereas negative incentive reduces or removes it. Before an incentive system related to a phenomenon can take shape, humans have to be exposed to the phenomenon that creates it, for example the need for food. From the day they are born, humans learn that the reward for eating is either reduction or disappearance of hunger, and that hunger causes an unpleasant feeling and reduction in energy levels. These incentives drive humans to avoid hunger by eating periodically. Incentives can also be distorted by the factors that affect the phenomenon, which can cause obesity and anorexia in this case. These distortions of incentives are for example caused by deliberate manipulation of culture for the purpose of profit. Mental health problems can also cause distortion of incentives, psychopaths and sociopaths are incapable of caring for other people, for example. So, in such a case negative incentives that would drive that person to change their behaviour in cases where he is causing harm to other people or to society cannot take shape, because he is incapable of feeling compassion towards other people.

Money and the monetary system are also examples of systems that distort incentives. More about that in my earlier blog post with the title: Cooperation, competition and their relation to humans, society and the environment.

Analyysin tutkimuskysymys: Mitä tarkoitusperää yhteistyö ja kilpailu palvelevat?

Ihmiset tarvitsevat tuotteita ja palveluita ylläpitääkseen itseään, toisiaan ja yhteiskuntaa joka mahdollistaa heidän elämänsä. Näiden tuotteiden ja palveluiden tuotanto vaatii yhteistyötä koska yksikään yksittäinen ihminen ei kykene suorittamaan tuotantoketjujen kaikkia vaiheita. Jos yhteistyö muodostuu mahdottomaksi syystä tai toisesta, tuotantoketjuun tulee häiriö ja tuotteita ja palveluita ei pystytä tuottamaan onnistuneesti. Esimerkiksi perheiden sisäinen toimivuus vaatii jatkuvaa yhteistyötä, perhe on myös hyvä esimerkki siitä miksi yhteistyö on selviytymisen edellytys. Mitä paremmin perheen jäsenet tekevät yhteistyötä perheen ylläpitämiseksi, sitä suuremmalla todennäköisyydellä perhe selviytyy. Yhteistyön tärkeys korostuu varsinkin vaikeina aikoina. Esimerkkejä yhteistyön tehokkuudesta ja tarkoitusperästä löytyy myös paljon eläinkunnasta sekä muualta luonnosta. Esimerkiksi tämä video jossa eläinryhmän kaikki yksilöt toimivat läheisessä yhteistyössä ryhmän muiden yksilöiden kanssa ja jokainen yksilö voi toimia varoituksen antajana, muuttaen ryhmän liikkeen suuntaa ja nopeutta. https://www.youtube.com/watch?v=Y-5ffl5_7AI Tällä tavoin toimimalla jokaisen ryhmään kuuluvan yksilön selviytymismahdollisuudet paranevat, joka osoittaa sen että yhteistyö on yksilön ja ryhmän selviytymisen edellytys.

Työ on karkeasti määriteltynä jonkin tehtävän suorittamista joka sisältää fyysistä ja/tai älyllistä ponnistelua jonkinlaisen tuloksen saavuttamiseksi. Mutta koska työn määritelmä ei itsessään sisällä arviointityökalua siitä onko työ oleellista kenellekään tai millekään, niin sitä on arvioitava työn tulokseen verraten ja pohdittava mitä tarkoitusperää arvioitavana oleva työ ja sen tulos palvelevat. Yhteiskunnassa tehdään paljon työtä josta ihmiset saavat palkkaa tai rahallista voittoa, mutta joka on tarkoitusperältään itsekästä ja haitallista yksilölle, ryhmälle, yhteiskunnalle, sekä luonnolle. Rahoitusala on täynnä tällaisia esimerkkejä, kuten vaikkapa osake- ja rahastosijoittajat. Ne eivät ole työtä sen alkuperäisessä merkityksessä, vaan kilpailujärjestelmän ilmentymismuotoja. Työn merkitykseen on siis sisällytetty ajan saatossa kilpailullisia osatekijöitä ja sen alkuperäinen tarkoitus selviytymistä palvelevana toimintana on korruptoitu perinpohjaisesti. Kun työhön lisätään kilpailukäytöksen lisäksi raha, niin ei ole mikään ihme että yhteistyö häiriintyy ja yhteiskunta ajautuu kriisiin.

Kaksi pääasiallista kilpailua ja itsekkyyttä aiheuttavaa ja edistävää järjestelmää ovat rahajärjestelmä ja poliittinen järjestelmä. Ihmisen selviytymisvietti ohjaa ihmistä tavoittelemaan pääsyä selviytymistä edistäviin resursseihin ja koska tuotteet ja palvelut on sidottu rahaan, niin se ehdollistaa ihmiset ajattelemaan että raha on resurssi. Tämä käy ilmi siitä kuinka tarpeitansa ja niiden täyttämistä arvioidessaan ihmiset pohtivat ja arvioivat että mitä niihin käsiksi pääsy maksaa rahallisesti, sen sijaan että he arvioisivat niiden tuotantoprosessia. Eli sitä kokonaisuutta mitä tarvitaan tuotteen X tai palvelun Y tuottamiseen. Tämä johtaa siihen että ihmiset vetävät virheellisen johtopäätöksen: raha=resurssi. Tämä on täysin nurinkurista, koska raha ei tosiasillisesti vastaa mitään resurssia, on sitten kyse luonnonvaroista tai ihmisresursseista. Ja koska tuotteet ja palvelut on sidottu rahaan, sitä ohjaavat loppuviimein rahaa hallitsevat ja sitä luovat intressit, eli pankit ja finanssiala, jolloin tuotteiden ja palveluiden tuotannon päätarkoitus ihmisen selviytymistä tukevana toimintana on täysin korruptoitunut. Tämä kehitys on vaarallista myös siksi että koska resursseja on rajallinen määrä, niitä olisi syytä käyttää mahdollisimman resurssitehokkaasti, mutta kuitenkin kattaen ihmisten tarpeet, eikä se ole mahdollista rahaan perustuvassa järjestelmässä. Konkreettisena esimerkkinä on se, että raha ohjaa teollisuutta luomaan tuotteita ja palveluita jotka optimoidaan voiton tavoitteluun, eikä ihmisen tai ympäristön tasapainottamiseen. Poliittisen järjestelmän ja rahajärjestelmän ydin on oman edun tavoittelu ja siksi ei ole sattumaa että ne tekevät yhteistyötä tukeakseen toisiaan. Poliittinen järjestelmä myy rahajärjestelmän toimijoille palveluksia ja finanssiala palkitsee poliittisen järjestelmän toimijat avokätisesti rahalla joko suoraan tai manipuloimalla asiat niin että poliittinen toimija pääsee kovapalkkaiseen asemaan suoritettuaan finanssialan sille antaman tehtävän. Kumpikaan näistä järjestelmistä ei edusta ihmisen selviytymistarpeiden edistämistä, eikä siten myöskään yhteiskuntaa, saatikaan ihmisen suhdetta luontoon.

Analyysin johtopäätökset

Ihmisellä on luontainen selviytymisvietti jonka edellytyksenä on tarpeiden täyttäminen ja koska yksikään ihminen ei voi täyttää selviytymislähtöisiä tarpeitaan yksin, yhteistyöjärjestelmä on kehittynyt luonnollisesti palvelemaan tätä tarkoitusperää. Yhteiskunta taas on yhteistyössä toimivien ihmisten toiminnan luonnollinen tulos ja tästä syystä yhteiskunnan sulavuus toimii yhteistyöjärjestelmän tilan mittarina. Näin ollen voidaan päätellä että yhteiskunnan muodostavien ihmisten kyky tehdä yhteistyötä toistensa kanssa tukeakseen toisiaan, ja yhteiskunnan tila ovat erittäin läheisesti kytköksissä toisiinsa ja siten heijastavat toinen toisiaan tietyllä tavalla. Kilpailukäytös on yhteistyön vastakohta, jonka johdosta se on haitallista ihmisen selviytymislähtöisten tarpeiden täyttämiselle ja siten myös yhteiskunnalle. Joten mitä enemmän kilpailukäytöstä edistetään, sitä enemmän yhteistyökäytös vähenee, ja mitä enemmän yhteistyökäytös vähenee, sitä huonommaksi ihmisten ja yhteiskunnan tila muuttuu.

Tässä analyysissä esitettyjen argumenttien perusteella yhteistyön tarkoitusperä tulisi määrittää seuraavasti: Ihmisen tarpeiden täyttämiseen tähtäävä järjestelmälähtöinen ongelmanratkaisu joka pyrkii tasapainoon luonnon kanssa. Tämä siksi että kaikki ihmisen selviytymisen tarpeet tulevat luonnosta, emmekä me voi elää ilman sitä.

Poliittinen järjestelmä ja rahajärjestelmä ovat rakenteeltaan kilpailuvetoisia kontrollimekanismeja jotka palvelevat vain omia intressejään, jonka johdosta ne ovat haitallisia ihmiselle, yhteiskunnalle sekä luonnolle.

Tämän analyysin pohjalta voimme jatkaa tarkastelua seuraaviin aiheisiin:

Tarve järjestelmänä. Kannustin järjestelmänä.

In English: Cooperation, competition and their relation to humans, society and the environment

The research question of this analysis is: What purpose do cooperation and competition serve?

Humans need goods and services to maintain themselves, each other and the society that enables their lives. The production of these goods and services requires cooperation because no single human is capable of performing all the steps of the production chains of said goods and services. If cooperation becomes impossible for one reason or another, the production chain is disrupted and the goods and services can't be produced successfully. For example, the internal functionality of a family requires constant cooperation and the family unit is also a good example as to why cooperation is a requirement for survival. The better the members of a given family can cooperate to maintain that family, the higher the probability of survival of that family is. The importance of cooperation is highlighted especially during difficult times. Many examples of the effectiveness and purpose of cooperation is also found in the animal kingdom as well as elsewhere in nature. for example in this video we can see groups of animals in which every individual within that group works in close cooperation with every other individual of that group, and where each individual can function as a warning signal provider to the group, changing the direction and speed of the group's movement. https://www.youtube.com/watch?v=Y-5ffl5_7AI By acting this way, the probability of survival for each individual belonging to that group is increased, which demonstrates that cooperation is not only a prerequisite for the survival of the individual but also of the group.

The term work is roughly speaking defined as the action of performing a task that involves physical and/or intellectual efforts in order to produce some sort of result. But because the definition of work doesn't contain an evaluation tool regarding whether or not a specific worktask is relevant to anyone or anything, it has to be combined with a comparison of the results of the work and the question of what is the functional purpose that work and its result serves. There's a lot of work being performed in society from which people are paid a salary or gain a profit, but whose functional purpose is selfish and harmful to the individual, to the group, to society and to the environment. The financial industry is full of such examples, such as share and funds investors. They're not work in the original meaning of the word, they are manifestations of the competitive system and yet they are accepted as work by many people. So, competitive factors have been accepted as part of the meaning of work over time, due to which its original meaning as the activity serving the purpose of survival has been thoroughly corrupted. When money is included in work in addition to competitive behaviour, it's no wonder that cooperation is disrupted and as a result society heads into a crisis.

The two main systems that cause and promote competition and selfishness are the monetary system and the political system. The survival instinct of humans drives humans to seek access to resources that promote survival, and because goods and services have been tied to money, that causes people to be conditioned to think that money is a resource. This is revealed by the observation of the situation where people evaluate their needs and how to fulfil them, and think what it will cost in terms of money to gain access to what they need, instead of evaluating what is needed to produce them. Meaning, the system as a whole that is required to produce product X, or service Y. This leads to the situation where people arrive at the false conclusion: money=resource. This is completely backwards, because the fact of the matter is that money does not represent any resource, regardless of whether we're talking about natural or human resources. And because goods and services have been tied to money, those goods and services are ultimately ruled by the special interests that control and create money, which is banks and the financial industry as a whole. Due to which the purpose of the production of goods and services as an activity that supports human survival has been completely corrupted. This development is very dangerous also for the reason that there's a finite amount of resources, so we should use them in the most resource efficient manner while still meeting human needs, and that's not possible within any kind of monetary based system. As a concrete example of this is the fact that money drives industry to produce goods and services that are optimised for profit, not for human or environmental well being. The pursuit of selfish interests is at the core of both the political system and the monetary system, therefore it's not a coincidence that they cooperate with one another. The political system sells favours to the agents of the monetary system and the financial industry rewards the agents of the political system lavishly with money, either directly or by manipulating things in such a way that the agents of the political system in question are put in a high paying position after they have accomplished the tasks given to them by the financial system. Neither of these systems represent the promotion of survival needs and therefore they don't represent society, let alone the relation that humans have to the environment.

Conclusions of the analysis

Humans have a natural survival instinct that necessitates the meeting of needs and because no single human being can meet their survival driven needs on their own, the cooperative system has evolved to serve this purpose. In turn, society has formed as the natural result of the cooperative system and for that reason the functionality of society is the measurement of the condition of the cooperative system. Therefore, we can conclude that the ability of the people that form a society to cooperate with one another to support one another and the condition of society are highly interrelated, thus they represent a form of reflection of one another. Competitive behaviour is the opposite of cooperative behaviour, due to which it's very detrimental to the purpose of meeting the survival oriented needs of humans, and therefore also detrimental to society. Seeing as the two are highly interrelated and one cannot exist without the other. So, the more competitive behaviour is promoted, the more cooperative behaviour is reduced, and the more cooperative behaviour is reduced, the worse the condition of people and society becomes.

Based on the arguments presented in this analysis, the purpose of cooperation should be defined as: Systems oriented problem solving with the goal of meeting human needs while seeking balance with nature. This is because all the necessities for human survival come from nature, so we cannot live without it.

Both the political system and the monetary system are structurally competitively oriented control mechanisms that serve only their own interests, due to which they are detrimental to humans, to society and to nature.

This analysis provides a basis from which we can continue on to examine the following subjects:

Needs as a system. Incentive as a system.

Mitä tarkoitan koheesiolla?

Tarkoitan sillä sosiaalista yhteenkuuluvuutta, sillä mitataan yhteiskunnassa elävien ihmisten kykyä toimia yhdessä ja työskennellä yhteiskunnan ylläpitämiseksi.

Mitä tarkoitan kitkalla?

Tässä asiayhteydessä tarkoitan sillä sosiaalisen koheesion vastakohtaa, sillä mitataan yhteiskunnassa elävien ihmisten kyvyttömyyttä toimia yhdessä ja työskennellä yhteiskunnan ylläpitämiseksi.

Mikä luo ja ylläpitää koheesiota?

Jotta koheesio voi muodostua ihmisten käyttäytymisperustan pitää olla yhteensopiva. Tämä johtuu siitä, että koheesion määrittävä osatekijä on kyky toimia yhdessä. Jos kahden tai useamman ihmisen väliset käyttäytymiserot ovat liian suuret, he eivät kykene työskentelemään yhdessä eikä koheesio voi muodostua. Esimerkiksi jos ihmisten käyttämä kieli poikkeaa liiaksi toisistaan, niin kommunikointi on mahdotonta eikä yhteistyötä voida silloin tehdä. Tästä syystä koheesion ylläpitäminen vaatii sen, että yhteiskunnan väestörakenteen käyttäytymiserot ovat pieniä. Ei ole sattumaa, että maat jossa on suhteellisen homogeeninen väestörakenne ovat vakaampia kuin sellaiset joissa yritetään ylläpitää useiden eri kulttuurien harmoniaa.

Mikä luo ja ylläpitää kitkaa?

Yhteiskunnallista kitkaa luovat tilanteet jossa yritetään luoda koheesiota pakottamalla ihmisten välille joilla on epäyhteensopiva käyttäytymisperusta. Luonnollinen vastareaktio kitkalle on pyrkiä erilleen toisistaan, eli toisin sanoen vapaaehtoinen erottelu. Kitkaa ylläpitää tilanne jossa vapaaehtoinen erottelu tehdään mahdottomaksi ja kitka kasvaakin sitä mukaa mitä enemmän koheesiota yritetään luoda pakottamalla epäyhteensopivan käyttäytymisperustan omaavat ihmiset toistensa parissa.

Kansallisvaltiot ja niiden suhde koheesioon ja kitkaan

Kansallisvaltiot ovat tärkeitä koheesion ylläpitämiseksi juuri siitä syystä, että kun samankaltaisten ihmisten annetaan muodostaa oma yhteiskuntansa oman käyttäytymisperustansa pohjalta koheesio pysyy korkeana. On toki olemassa poikkeuksia tähän havaintoon, mutta pääasiassa tämä havainto näyttäisi pitävän paikkansa. Kun kansoja ryhdytään sekoittamaan pakottamalla tämä koheesio hajoaa ja syntyy valtava määrä kitkaa. Tämä on yksi niistä pääsyistä miksi kaikki imperiumit aina kaatuvat. Biologisten ja psyykkisten samankaltaisuuksien luoma koheesio on yksinkertaisesti vain niin voimakas, sama pätee biologisten ja psyykkisten eroavaisuuksien voimakkuuteen kitkan näkökulmasta. Siksi toimivimmat kansallisvaltiot on juuri nimenomaan rakennettu tietyn yhden etnisen ryhmän kodeiksi kuten suomalaisten, ranskalaisten, saksalaisten, italialaisten, japanilaisten, tai minkä tahansa muun yhden etnisen ryhmän kodeiksi. Sillä tavalla biologiset ja psyykkiset samankaltaisuudet maksimoidaan ja vastaavasti eroavaisuudet minimoidaan ja koheesio pysyy korkeana. Kansallisvaltiot jotka yhdistävät suhteellisen samankaltaiset kansat yhden valtion alle kykenevät luomaan suhteellisen korkean koheesion. Tästä esimerkkinä voidaan pitää Britanniaa jossa yhdistyvät Pohjois Irlanti, Skotlanti, Englanti ja Wales. Joten johtopäätöksenä voidaan sanoa, että käytöksen yhteensopivuus luo ja ylläpitää koheesiota, kun taas käytöksen epäyhteensopivuus luo ja ylläpitää kitkaa.

Myös muut yhteiskunnan käyttäytymiseen vaikuttavat osat voivat hajottaa koheesion

Yksi niistä on epärehellisyys ja sen johdannaiskäyttäytymismallit, kuten kilpailukäytös, mutta säästän sen aiheeksi myöhempää blogipostausta varten. Siksi tässä asiayhteydessä on erittäin tärkeää ymmärtää sananvapauden, rehellisyyden ja yhteiskunnallisen yhtenäisyyden suhdetta. Jos ihmiset eivät ole rehellisiä, luottamus ihmisten välillä katoaa, ja jos luottamus katoaa, ihmiset eivät voi työskennellä toistensa kanssa, jos ihmiset eivät voi työskennellä toistensa kanssa yhteiskunta romahtaa. Tästä syystä sananvapautta on syytä käyttää yhdessä rehellisyyden kanssa, koska muutoin se menettää merkityksensä ongelmanratkaisutyökaluna.

Väittämäni totuusperäisyys sananvapauden, rehellisyyden ja yhteiskunnallisen yhtenäisyyden välisestä suhteesta tukee myös se, millaista tuhoa media on saanut aikaiseksi valehdellessaan, toimiessaan epärehellisesti ja tarkoituksellisesti tyhmentäessään kansaa. Tämä on myös se perisyy miksi perinteinen media on kuolemassa; se on typeryydessään ja ahneudessaan tuhonnut itsensä ja sokeudessaan jatkaa sitä yhä kiihtyvällä vauhdilla. On olemassa seuraavanlainen sanonta: “On mahdollista huijata kaikkia ihmisiä jonkin aikaa, ja joitain ihmisiä kaiken aikaa, mutta ei kaikkia ihmisiä kaiken aikaa.”

Mitä tästä opimme? Älkää missään nimessä valehdelko, siitä jää kiinni koska valehtelu aiheuttaa epäyhtenäisyyksiä tietovirtaan jotka ihmiset ennen pitkää huomaavat. Tämä johtaa siihen, että valehteluun ryhdyttyään ihmisen täytyy keksiä yhä enemmän uusia valheita paikatakseen vanhojen valheiden aukkoja. Tämä taas johtaa siihen että mitä enemmän valehtelee, sitä nopeammin jää kiinni. Ja kun lopulta jää kiinni, luottamusta on mahdotonta saada takaisin.

Jos haluamme rakentaa paremman maailman, meidän täytyy olla rehellisiä ensimmäisenä itseämme kohtaan. Tämä kertoo myös paljon siitä miksi en suostu hiljentymään ongelmista joita ihmiskunta kohtaa nyt ja tulevaisuudessa.

In English: Cohesion, friction and their relationship to one another

What do i mean by cohesion?

I am referring to social cohesion, which measures the ability of the people living in any given society to work together to maintain that society.

What do i mean by friction?

In this context i'm referring to the opposite of social cohesion, social friction measures the inability of the people living in any given society to work together to maintain that society.

What creates and maintains cohesion?

In order for cohesion to form, people need to have compatible behavioural basis. This is because the determinant factor of cohesion is the ability to work together. If the behavioural differences between two or more people are too large, they can't work together and cohesion can't form. For example, if the language used by people differs too much, they can't communicate and thus they can't cooperate. For this reason the behavioural differences of the demographic composition of a society needs to be small in order to maintain cohesion. It's not a coincidence that nations that have relatively homogenous demographic composition are more stable than nations that are trying to maintain the harmony of many different cultures within their society.

Nation states and their relationship to cohesion and friction

Nation states are important for the purpose of maintaining cohesion, precisely because when similar people are allowed to form a society around their own behavioural basis, cohesion remains high. Now of course exceptions to this observation exist, but in most cases this observation seems to be true. When you start mixing populations forcefully, cohesion breaks down and an enormous amount of friction is created. This is one of the main reasons why all empires collapse. The cohesion that is created by biological and psychological similarities is simply that strong, the same is true from the perspective of biological and psychological differences in creating friction. That's why the most functional societies are built to be homes for one specific single ethnicity whether it's Finnish, French, German, Italian, Japanese or any other specific ethnicity. That way the biological and psychological similarities maximise and differences are minimised, so cohesion stays high. Nation states that combine relatively similar people under one nation can also create relatively high cohesion. Britain, which combines Northern Ireland, Scotland, England and Wales is an example of that. So the conclusion is, that behavioural compatibility creates and maintains cohesion, while behavioural incompatibility creates and maintains friction.

Other behavioural factors within a society can also break cohesion

One of them is dishonesty and its derivative behaviour patterns, such as competitive behaviour, but i'll save that subject for another blog post. For that reason it's very important to understand the relationship between freedom of speech, honesty and societal cohesion. If people aren't honest, then trust between people disappears, and if trust between people disappears they can't work with one another, if people can't work with one another society collapses. For this reason freedom of speech must be combined with honesty, otherwise it loses its meaning.

The factuality of these claims is also supported well by the destruction media has caused by lying and deliberately dumbing down people. This is also the core reason why media is dying. In their stupidity and greed they are destroying themselves and in their blindness they continue to do so at an accelerating rate. There's a saying: “You can fool all the people for some time, and some people all the time, but you can't fool all the people all the time.”

So what's the lesson here? Lying is never a good idea. If you do lie, you will get caught because lying causes inconsistencies in the information stream that people will eventually notice. This leads to a situation in which a person who has started lying must continue making up more and more lies to cover up for the inconsistencies in the older lies. This in turn leads to a situation where the more a person lies, the faster they get caught. And once they do get caught, gaining back people's trust is impossible.

So if we want to build a better world, we must be honest first and foremost towards ourselves. This is also why i am not willing to remain silent about the problems humanity faces now and in the future.

Puhe löytyy täältä: https://www.presidentti.fi/puheet/tasavallan-presidentti-sauli-niiniston-puhe-valtiopaivien-avajaisissa-25-4-2019/

Puhe tarjoaa erittäin hyvä perustan niille asioille joista olen kirjoittanut aikaisemmissa blogipostauksissani, se kuitenkin sisältää myös paljon sellaista josta en ole kirjoittanut, joten on tärkeää kirjoittaa suora analyysi Presidentti Sauli Niinistön puheesta.

“Arvoisa puhemies, arvoisat Suomen kansan edustajat,

Tänään työnsä aloittava eduskunta on jälleen kovasti eri näköinen kuin kaksi viikkoa sitten väistynyt eduskunta. Puolueiden voimasuhteet ovat muuttuneet. Naisia on eduskunnassa nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Edustajien keski-ikä on laskenut. Paikkansa uusineiden ja paluun tehneiden edustajien rinnalla näen lähes yhtä suuren joukon uusia kasvoja.”

Se että naisia on siellä enemmän kuin koskaan aikaisemmin on epäolennaista. Minkä tahansa asian hallinnoinnissa ainoat oleelliset kriteerit ovat soveltuvuus ja pätevyys.

“Tämä uusiutuminen osoittaa, että demokratiamme elää. Erityisen merkittävää on, että kansa käytti ääntään vilkkaammin kuin vuosikymmeniin.”

Tässä sekoitetaan keskenään demokratia eli kansanvalta ja edustuksellinen demokratia eli harvainvalta. Purin tämän asian blogissani aiemmin: https://blog.kansanvalta.org/risto-kantonen/demokratia-kansanedustaja-edustuksellinen-demokratia-ja-eduskunta

“Sata vuotta sitten saksalainen valtiotieteilijä Max Weber sanoi, että politiikka on hidasta paksujen lankkujen poraamista. Hänen mukaansa politiikka on ammatti ja kutsumus, johon tarvitaan samaan aikaan sekä intohimoa että ”silmämäärää”, suhteellisuudentajua.”

Juuri tuosta hitaudesta ja kankeudesta johtuen se ei toimi nykypäivänä ja mitä pitemmälle tulevaisuuteen mennään, sitä enemmän se kriisiytyy. Maailma on perinpohjaisesti erilainen tänä päivänä kuin sata vuotta sitten. Käsittelen tätä asiaa tässä blogipostauksessa: https://blog.kansanvalta.org/risto-kantonen/hajautettu-hallinto-ja-keskitetty-hallinto

“Alkaneen vaalikauden, seuraavan neljän vuoden ajan, politiikka on teille kaikille ammatti. Kutsumustanne ja intohimoanne siihen en epäile. Kansalta saamanne valtakirja tuo mukanaan suuren vastuun. Sen kantamisessa tuo Weberin peräänkuuluttama suhteellisuudentaju on tärkeä pitää mielessä.

Vaalien alla haetaan eroa kilpailijoihin. Vaalien jälkeen on haettava kansakunnan yhteistä etua. Ette ole täällä railoja leventämässä, vaan niitä kaventamassa, yhteisiä asioitamme hoitamassa. Poraamista odottavia paksuja lankkuja on edessänne kosolti. Siitä työstä selviätte vain yhdessä.”

Kuten tässä tulee hyvin ilmi, äänestämällä annatte vain oman kansanvaltanne pois. Se on avoin valtakirja poliitikoille tehdä mitä lystäävät teidän nimissänne. Silloinkin jos poliitikot rehellisesti tarkoittavat hyvää, se ei riitä koska keskitetty hallinto asettaa poliitikoille mahdottoman tehtävän. Yksikään ihminen ei kykene käsittelemään sellaista määrää tietoa, sillä nopeudella ja sillä tarkkuudella kuin keskitetty hallintomalli asettaa poliitikoille. He voivat siis vain ja ainoastaan epäonnistua työssään. On mielestäni julmaa asettaa ihmisiä tehtävään jossa he voivat vain epäonnistua.

“Kiihkeän jännittävä vaalikevään tunnelma jatkuu hallitusneuvotteluilla. Vilkaisu taaksepäin voisi nyt antaa jotain muistissa pidettävää. Tällä vuosikymmenellä hallitus on jo vaihtunut viidesti, siis keskimäärin useammin kuin joka toinen vuosi. Vanhan normaalin mukaan jäntevää hallituspolitiikkaa tehtiin täysin nelivuotiskausin.”

Myös tämä osoittaa sen että Niinistö ei joko ymmärrä että tämä vanha järjestelmä ei enää toimi ja yrittää jääräpäisesti ylläpitää sitä eikä siten tiedä mistä puhuu, tai hän tietää asian mutta valehtelee pyrkimyksenään ylläpitää valtakoneiston asemaa. Hallitus on vaihtunut kiihtyvään tahtiin juuri siitä syystä että se on oire järjestelmän kriisiytymisestä, kriisiytyminen taas johtuu siitä että poliittinen järjestelmä on auttamattoman vanhentunut ja toimimaton nyky-yhteiskunnassa, sitä on pidetty tekohengityksen avulla elossa jo vuosikymmeniä. Kriisiytyminen tulee kiihtymään siksi, että järjestelmää ei voida korjata, koska tarvittavat muutokset ovat niin suuria että vanha järjestelmä ei ole yhteensopiva niiden kanssa. Ja koska järjestelmää kuitenkin yritetään korjata niillä samoilla mekanismeilla joka sen kriisiytymisen aiheuttaa, on varmaa että kriisiytyminen tulee kiihtymään.

“Korostan sitoutumisen merkitystä. ”Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.” Yksilön tasolla vanha sanonta osuu niin nimitettäviin valtioneuvoston jäseniin kuin teihin kansanedustajiin. Kansan vaaleissa osoittama luottamus on luottamusta tehtävän täyteen täyttämiseen.”

Tämä osoittaa jälleen jääräpäistä halua ylläpitää toimimatonta järjestelmää.

“Puolueen tasolla sitoudutaan hallitusyhteistyöhön. Valtioneuvoston työtapaa kuvataan virallisesti sanalla kollegiaalinen; se on, että yhdessä päätetään ja yhdessä vastataan.”

Tässä peräänkuulutetaan yhteistyötä, järjestelmässä jonka mekanismit kannustavat ja vahvistavat kilpailukäyttäytymistä. Yhtälö on siis mahdoton toteuttaa koska järjestelmän mekanismit määrittävät sen, että kilpailukäyttäytyminen ajaa yhteistyön edelle. Poliittisen järjestelmän rakenne on yksinkertaisesti sellainen, että rehellisen yhteistyön muodostaminen on sen putteissa yksiselitteisesti mahdotonta.

“On särähtänyt, kun kuulee hallitusohjelmasta tai valtioneuvoston päätöksistä kerrottavan, muulloinkin kuin sote-yhteydessä, että ”tämä oli meidän vaatimuksemme” ja tuo taas oli ”heidän ehdottamaansa”. Yhtä lailla särähtää, kun kuulee sanottavan valtioneuvoston päätöksestä, että tämä oli vain sen ja sen ministerin politiikkaa.”

Tässä kappaleessa on kätevästi esimerkki kyseisestä faktasta.

“Jokaisella hallituspuolueella on omat tavoitteensa, mutta kun ne on yhteen sovitettu, on vain yksi valtioneuvoston työtapa: kollegiaalinen. Yhdessä päätetty on yhdessä vastattava.”

Tässä on myös yksi esimerkki lisää oman edun tavoittelusta. Kun koko järjestelmä on rakennettu niin että poliittisen järjestelmän alijärjestelmät – tässä tapauksessa puolueet –, kilpailevat toisiaan vastaan oman valta-asemansa tai eturyhmiensä etujen ajamiseksi sen sijaan että ne yrittäisivät rehellisesti ratkaista yhdessä yhteiskunnan ongelmia kaikkian eduksi, niin tulos on se että tavoitteita ei voida sovittaa yhteen. Kahta tai useampaa asiaa jotka ovat ristiriidassa toistensa kanssa ei voida sovittaa yhteen, yhtälö on niin yksinkertainen.

“Maailmassa on vihaa ja pahaa. Terrorismin aiheuttamaa kärsimystä koettiin viimeksi pääsiäisen aikaan verilöylynä Sri Lankassa. Aseet puhuvat kaiken aikaa eri puolilla maailmaa. Laskelmoiva valtapolitiikka on tehnyt paluun.”

Tarkalleen ottaen kyse oli jihadista, se on paljon kattavampi käsite kuin terrorismi. Sitä ihmisainesta joka tätä ideologiaa kylvää kaikkialle jonne siirtyvät on tuotu myös tarkoituksellisesti Suomeen, johon myös Presidentti Niinistö on Suomen Puolustusvoimien ylipäällikkönä osasyyllinen. Asiasta varoitettiin äänekkäästi niin turvallisuuselimien kuin kansankin toimesta useaan kertaan, varoituksia ei kuunneltu ja varoittavat äänet leimattiin milloin miksikin.

“Hyvän on oltava luja. Haluan tämän toistaa myös uudelle eduskunnalle. Turvallisuudestamme meidän on syytä yhdessä keskustella. Olen käytettävissä, jos vanhaa tapaa haluatte jatkaa.”

Presidentti peräänkuuluttaa puheessaan vastuuta, mutta ei halua sitä nähtävästi itse kuitenkaan kantaa, vaan ulkoistaa sen muille. Ratkaisut näihin ongelmiin on nekin esitetty jo useaan kertaan ja niin turvallisuuselimien kuin kanssankin toimesta, mutta niitä ei laiteta täytäntöön, milloin mihinkin tekosyyhyn viitaten.

“Käymme kohti seuraavia vaaleja, kuukauden päästä valitaan Euroopan parlamentin uudet jäsenet. Eiköhän nosteta äänestysvilkkautta niissäkin, se olisi tosi hyvä alku puheenjohtajuuskaudellemme!”

Tämä taas kertoo siitä, että poliitikoille kuten Niinistölle vaalit ja oma valta on tärkeämpää kuin yhteiskunta ja oma kansa.

“Ja paljon muutakin hyvää tarvittaisiin sen parantamiseen, millaisena unionin näemme. Jos eurooppalaiselta kadunihmiseltä kysyttäisiin mielipidettä unionin menosta, niin vastaus taitaisi olla, että riitaista on siellä meininki.”

EU:ta ei voida uudistaa sellaiseksi mitä nyky-yhteiskunta tarvitsee niin Suomessa kuin muissakin Euroopan maissa, koska se on järjestelmänä keskitetyn hallinnon ilmentymismuoto. Euroopan kansakunnat tarvitsevat vahvasti verkostoitunutta mutta hajautettua hallintoa.

“Suomen puheenjohtajuuskauden aluksi olisi houkuttelevaa esittää EU:n jäsenmaille ihmissuhdeongelmien lähtökysymys: onko meillä jotain yhteistä?”

Kyllä on, paljonkin. Euroopan kansakunnat välittävät toisistaan, ja ymmärtävät toisiaan koska me kaikki kärsimme samoista ongelmista joita toimimaton keskitetty hallinto on luonut. Ihmiset tekevät yhä pidempää työpäivää ja kantavat raskaampaa työtaakkaa mutta elinkustannukset nousevat nopeammin kuin ostovoima. Tämä johtuu rahajärjestelmästä itsestään, se tarvitsee loputonta eksponentiaalista kulutuksen ja voittojen kasvua pysyäkseen toiminnassa. Tällaisen järjestelmän ylläpitäminen on täysi mahdottomuus todellisessa maailmassa jossa resurssit ovat rajalliset. Muunmuassa keltaliiviliike kumpuaa näistä syistä, se on järjestelmän kriisiytymisen oire.

“Olen optimisti: uskon, että yhteistä on. Ainakin yhteisen löytämiseen on paljon syytä. Geopolitiikan mannerlaatat ovat liikkeessä, ja Eurooppaan kohdistuu eri tahoilta ulkopuolisia paineita ja houkutuksia. Vain yhdessä, hyvin toimivan EU:n puitteissa, niitä voidaan torjua. Muutoin on vaarassa Euroopan sirpaloituminen eri intressipiireihin.”

Tämä osoittaa jälleen että Niinistö ei ymmärrä että keskitetty hallinto ei voi toimia. Me emme tarvitse keskitettyä hallintoa joka yrittää sulloa kaikkia samaan muottiin, vaan me tarvitsemme rehellistä Euroopan kansakuntien välistä yhteistyötä. Siihen on tahtoa ja kykyäkin, sen osoittaa jälleen muunmuassa keltaliiviliike. Euroopan kansakunnat ja niiden asuttamat maat ovat erilaisia jolloin tarpeet ovat erilaisia, joten jotta ratkaisut voivat olla toimivia ne täytyy räätälöidä paikallisten osatekijöiden määrittämällä tavalla. Se mikä toimii yhdessä maassa ei välttämättä toimi toisessa. Se ei kuitenkaan tarkoita ettemmekö voi tehdä asioita paremmin kuin nyt, meillä on paljon tarpeettomia päällekkäisyyksiä Euroopassa.

Olen vakuuttunut että me kaikki hyötyisimme esimerkiksi tuotantoteknisten asioiden päällekkäisyyksien kartoittamisesta ja tutkimisesta siitä miten tarpeetonta päällekkäisyyttä voidaan poistaa käytöstä vaiheittain järkevästi. Tarpeetonta monimutkaisuutta olisi myös syytä kartoittaa ja tutkia miten sitä saadaan poistettua. Yksi potentiaalinen alue voisi olla kieli. Englannin kieli on maailmalla erittäin laajasti käytetty kieli kansainvälisessä toiminnassa, pelkästään jo sillä että jokainen Euroopan kansakunta opettelisi vain kaksi kieltä; kotimaan kielen ja englannin kielen, saataisiin poistettua paljon tarpeetonta monimutkaisuutta. Sillä säästyisi myös paljon resursseja ja aikaa kun kaikkea ei tarvitse tehdä kymmenille eri kielille. Kymmenien eri kielien käyttö johtaa myös herkemmin virheisiin ja väärin ymmärrykseen. Katsokaa vaikka Euroopan parlamenttia, se on yksi sotku.

“Yhteistä on myös turvallisuus. Se on yksi Suomen puheenjohtajuuden painopisteistä. Aiheista ei ole pulaa: terrorismin torjunta, asevalvonta, kyber-hybridi-keinoäly -kokonaisuus, ilmastonmuutos, muuttoliike – kaikki asioita, joiden hallinta vaatii tiivistä yhteistoimintaa.”

Tässä tulee esimerkki taktiikasta jota valtakoneisto käyttää, se ensin itse luo ongelmat omalla toiminnallaan, yrittäen peittää sen faktan kansalta. Ja kun ongelmat on saatu aikaiseksi niin valtakoneisto tarjoaa “ratkaisuja”. Näin valtakoneisto pyrkii näyttäytymään pelastajana kansalaisille. Jihadismi, jota Niinistö kutsuu harhaanjohtavasti vain terrorismiksi on ongelma jonka valtakoneisto on itse päästänyt Eurooppaan omien poliittisten tavoitteidensa edistämiseksi. Mikäli asevalvonnalla viitataan mm. EU:n ampuma-asedirektiiviin, niin se vaikuttaa vain tottelevaisiin rehellisiin kansalaisiin. Uhkaelementit vain nauravat koska heihin se ei vaikuta millään tavalla. Kansan aseistariisunta on myös sellaista jota hirmuhallitsijat pyrkivät aina tekemään jossain vaiheessa, koska silloin kansa ei pysty fyysisesti ja varteenotettavasti vastustamaan hirmuhallitsijaa. Tämän lisäksi hirmuhallitsijat pyrkivät aina poistamaan sananvapauden niin että asioista ei voida puhua. Sekä aseistariisuntaa, että sananvapauden poistamista ajetaan kiihtyvällä vauhdilla EU:n toimesta.

“Eurooppa on myös maailman kehittynein talousalue. Talouden vapaa toimeliaisuus luo mahdollisuuksia ja on edistämässä myös suomalaisten hyvinvointia.”

Ei pidä paikkaansa. Euroopan kansakuntien elintaso heikkenee. Tässä sekoitetaan myös talous ja rahoitus täysin keskenään joka on hyvin tyypillinen tapa valtakoneiston keskuudessa. Talous on poikkitieteellinen tieteen suuntaus joka käsittelee resurssienhallintaa. Sen tavoitteena on resurssitehokkuus eikä kasvu. Rahoitus sen sijaan on pankkien etua ajava järjestelmä joka vaatii loputonta eksponentiaalista kasvua. Tämä kielen korruptio ilmenee hyvin arkisissa asioissa joista yhtenä hyvänä esimerkkinä on keskustelu ajoneuvojen polttoainetaloudellisuus, niin ja niin monta litraa/100 km. Siinä siis keskustellaan polttoainetehokkuudesta. Valtakoneiston puhuessa taloudesta viitataan aina kuitenkin tosiasiallisesti rahoitukseen ja rahallisen tai tuotannollisen tuloksen kasvuun, niin ja niin monta prosenttia BKT:tä, tai yrityksissä vuotuinen kokonaiskasvu (CAGR) niin ja niin monta prosenttia.

“Ja tärkein viimeksi: yhteiset arvomme, joista eurooppalainen henki rakentuu. On sanottu, että tuo henki on kotoisin kolmiosta Jerusalem, Ateena ja Rooma. Niiltä perityt uskonto ja eettisyys, kulttuuri ja järjestys ovat jalostuneet demokratian, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien Euroopaksi. Pidetään siitä kiinni.”

Euroopassa – enkä tarkoita sillä EU:ta – ei ole olemassa mitään yksittäistä monoliittista arvoperustaa. EU jäsenmaiden yhteenlaskettu asukasmäärä on ~511 miljoonaa ihmistä kun mukaan lasketaan Britannia. Ilman Britanniaa luku on ~445 miljoonaa ihmistä. Noin valtavaan lukuun sisältyy valtava määrä eroavaisuuksia joten on täysi mahdottomuus että kaikki sopisivat yhteen arvomuottiin. Euroopan kansakunnilla on kuitenkin olemassa samankaltaisia ja yhteensopivia arvoja, mm. huoli omasta kansasta. Tämä johtuu jo pelkästään siitä että ihmiset ovat erilaisia ja sillä on vahva evolutionäärinen perusta niin biologiassa kuin psykologiassakin. Jos yhteistyötä ja yhteenkuuluvuutta ja lähentymistä halutaan edistää, sitä ei voida tehdä pakottamalla. Vaan on etsittävä yhdistävät osatekijät ja tehtävä yhteistyötä niissä asioissa tapauskohtaisesti. Painopiste tulee olla Euroopan kansakuntien tarpeiden täyttämisessä rehellisen yhteistyön avulla sen sijaan että kilpailemme toisiamme vastaan.

In English: An analysis of the speech by President of the Republic of Finland Sauli Niinistö at the opening of Parliament on 25.04.2019

The speech can be read here: https://www.presidentti.fi/en/speeches/speech-by-president-of-the-republic-of-finland-sauli-niinisto-at-the-opening-of-parliament-on-25-april-2019/

The speech offers a very good basis for the subjects which i've written about in my earlier blog posts. However, the speech also contains many subjects that i haven't written about, so it's important to write a direct analysis of this speech by President Sauli Niinistö.

“Honourable Mr Speaker, Honourable representatives of the Finnish people,

The Parliament which begins its work today looks again quite different from its predecessor that went out two weeks ago. The power relationships between the parties have changed. The number of women in Parliament is now higher than ever before. The average age of Members of Parliament is lower. In addition to those members who held on to their seats or returned, I see almost as many new faces.”

The fact that there's now more women in Parliament than ever before is irrelevant. The relevant criteria that governance sets to any individual in any matter of governance, are suitability and competence.

“This renewal shows that our democracy is alive and well. It is particularly significant that we saw the highest voter turnout in decades this spring.”

Here democracy which is rule by the people, is being mistaken for representative democracy which is oligarchy. I unpacked this fact in my earlier blog post, here: https://blog.kansanvalta.org/risto-kantonen/demokratia-kansanedustaja-edustuksellinen-demokratia-ja-eduskunta

“One hundred years ago Max Weber, a German political scientist, defined politics as a strong and slow boring of hard boards. He described politics as a vocation and a calling, which takes both passion and perspective, a sense of proportion.”

It doesn't work in today's world precisely because of its slow and unwieldy nature, and the further we go into future, the worse the ongoing crisis of the political system will become. The world is thoroughly different today than it was a hundred years ago. I examine this subject in my blog post where write about decentralised governance and centralised governance, the blog post can be read here: https://blog.kansanvalta.org/risto-kantonen/hajautettu-hallinto-ja-keskitetty-hallinto

“For the duration of this electoral period, the following four years, politics will be a vocation for each one of you. I do not doubt your calling and passion for it. The mandate you have received from the people comes with a great responsibility. When carrying this responsibility, it is important to bear in mind the perspective Weber called for.

Before the election, differences are sought between competitors. Now you must seek the common interest of the nation. Rather than widening the gaps, your task here is to bridge them, to take care of our common issues. There are plenty of hard boards in front of you. You can only cope with this work together.”

This reveals the fact that by voting you are giving away your portion of democracy. It's an open letter of attorney that you hand out to the politicans to do as they please in your name. Even when a politician genuinely means well, it's not enough because the centralised governance model gives the politician an impossible task. No human being is capable of handling the amount of information, at the speed and with the accuracy that the centralised governance models demands from a politician. I consider it to be a cruel practice to assign a task to humans in which they can only fail.

“The intense excitement of an election spring is now followed by negotiations to form a government. At this point, a look back might give something worth remembering. During this decade, we have already changed governments five times; on average, this is more than once every second year. The old normal was solid government policy shaped over a full four-year term.”

This also demonstrates that Niinistö either doesn't understand that this old system doesn't function anymore and is stubbornly trying to maintain it, thus not knowing what he's talking about. Or, he knows that but is lying in an attempt to maintain the position of the establishment. The composition of the cabinet has been changed at an accelerating pace precisely because of its dysfunction, which is a symptom of the growing crisis of the political system. The crisis of the political system is caused by the fact that it's hopelessly obsolete and dysfunctional in today's society and has been kept alive by life-support for decades. The crisis of the political system will accelerate because the system cannot be fixed, and the fact that it cannot be fixed is caused by the fact that the required reforms are so large that the old system is not compatible with those reforms. And because the establishment nevertheless is trying to fix the political system with the same mechanisms that cause its crisis, it is certain that the crisis will accelerate.

“I stress the importance of commitment. At the individual level, this applies to both the Government members to be appointed and to you, Members of Parliament. The trust expressed by the voters is also trust in the complete fulfillment of the task.”

This is another indication of stubborn desire to maintain a dysfunctional system.

“At the party level, the Government undertakes to work together. The formal word to describe the way the Government works is collegial; this means that the members of the Government make decisions and stand behind them together.”

Here Niinistö is advocating for cooperation, in a system whose mechanisms incentivise competitive behaviour. This equation is impossible to implement because the mechanisms of the system determine that competitive behaviour will always be placed ahead of cooperation. The political system is simply structured in such a way that it's impossible for honest cooperation to take form.

“It has been striking to hear, also outside the context of the health and social services reform, the Government Programme or a decision made by the Government being characterised as something that was “our demand”, whereas that was “proposed by them”. It is equally striking when you hear a Government decision being described as “just the policy of this or that minister”.”

This paragraph neatly demonstrates exactly that which i wrote above.

“Each political party in the Government has its own goals, but when these goals have been reconciled, the Government only has one working method: the collegial one. When you make a decision together, you will stand behind it together.”

This is yet another example of pursuing one's own interests. When the whole system has been built in such a way that the subsystems of the political system – in this case parties –, are competing against one another to maintain their own position of power, or the position of power of the interest groups that they serve instead of trying to honestly solve the problems within the society for the benefit of everyone, the result is that the goals cannot be reconciled. Two or more things that are in contradiction with each other cannot be fit together, the equation is that simple.

“The world is full of anger and evil. Suffering caused by terrorism was most recently experienced in the bloodbath of Sri Lanka over Easter. The weapons never fall silent around the world. Calculating power policy has returned.”

To be precise it was a case of jihad, which is much broader term than terrorism. The kind of human material that cultivates this ideology wherever they set their foot in, has also been intentionally allowed to move to Finland. President Niinistö is partly complicit in that due to the fact that he is the Commander-in-Chief of the Finnish Defence Forces. Finnish security elements as well as citizens warned many times about the consequences of letting these people move to Finland, the warnings were ignored and those voices of warning were labelled and smeared in many ways.

“The good must be steadfast. I would also like to repeat this to the new Parliament. Our security is something we should talk about together. If you would like to continue the old custom, I will be at your disposal.”

The President is advocating in this speech that people carry responsibility, yet he apparently doesn't want to carry it himself, choosing instead to externalises it to others. The solutions to these problems have also been presented numerous times by now by security elements as well as citizens, but those solutions are not being implemented while the establishment uses this and that excuse as the reason for not implementing them.

“The next election is approaching, the new Members of the European Parliament will be elected in a month’s time. I think we should improve our voter turnout in this election, too; it would be a very good start for Finland’s Presidency!”

This demonstrates that to politicians, such as Niinistö, elections and their own power are more important things than society and the population.

“And many other good things would also be needed to improve the way in which we see the Union. If a European person in the street were asked about his or her opinion of what is going on in the Union, the answer would probably be that there seem to be lots of quarrels.”

EU cannot be reformed in such a way that it would meet the needs of today's society needs in Finland as well as in other European countries, because as a system it's the embodiment of centralised governance. The populations of Europe need strongly networked but decentralised governance.

“At the beginning of Finland’s Presidency, it would be tempting to put to the Member States the basic question of relationship problems: do we have anything in common?”

Yes we do, many things. European populations care for each other and understand each other because we're all suffering from the same problems which are created by dysfunctional centralised governance. People are working longer hours and carrying a heavier workload, but the costs of living are increasing faster than purchasing power. This is caused by the monetary system itself, it requires infinite exponential growth in consumption and profits to function. Maintaining such a system is completely impossible in a world with finite resources. The Yellow Vest movement for example was born out of these reasons, it's a symptom rising from the crisis of that system.

“I am an optimist: I believe we do. At least we have plenty of reasons to find something in common. The tectonic plates of geopolitics are shifting, and Europe is facing external pressures and temptations from different directions. We can only thwart them together, within the framework of a well-functioning European Union. Otherwise we run the risk of allowing Europe to fall apart into different spheres of interest.”

This once again demonstrates that Niinistö doesn't understand that centralised governance cannot work. We don't need a centralised government that is trying to press everyone to the same mold, what we need instead is honest cooperation between the populations of Europe. A will and ability to do that, which is already demonstrated by the Yellow Vest Movement. The populations of Europe and the nations in which they live differ from one another, therefore the needs are diferent, so in order for the solutions to work they must be tailored as determined by the local factors. That which works in one country doesn't necessarily work in another. However, that doesn't mean that we can't do things better than now, we have a lot of unnecessary overlap in Europe.

I'm convinced that we would all benefit for example from carrying out a survey to find what kind of overlap exists in production technologies, and how that overlap could be phased out rationally. It would also make sense to carry out a survey to find out where unnecessary complexities exist and how that could be phased out rationally. One potential area could be language. The English language is widely used in the world in international activities, if every European population would learn just two languges; their native language and English, that alone would already remove tremendous amount of unnecessary complexity. It would save a lot of resources and time if everything wouldn't need to be translated to tens of different languages. The use of tens of different languages also leads to misunderstandings more easily, just take a look at the European Parliament, it's a mess.

“Security is something else we have in common. It is one of the priorities of Finland’s Presidency. There is no shortage of topics: combating terrorism, arms control, everything related to cyber and hybrid threats and artificial intelligence, climate change, migration – all issues that cannot be managed without close cooperation.”

Here we have an example of a tactic that the establishment uses, they first create a problem with their own actions while trying to cover that fact from the people. And once the establishment manages to create a problem, they start offering “solutions.” This way the establishment attempts to appear to the people as a saviour. Jihadism, which Niinistö mistakenly calls terrorism is a problem that the establishment itself has allowed into Europe to advance their own political goals. If arms control refers to EU firearms directive among other things, then it's worth mentioning that i only affects the obedient and honest citizens. Threat elements are laughing with tears in their eyes because it doesn't affect them at all. Disarming the populations is also something that tyrants seek to do sooner or later, because a disarmed populace cannot physically resist tyrant rule substantially without firearms. In addition to that, tyrants also always seek to remove freedom of speech so that matters can't be discussed. Disarmament of populations and removing freedom of speech are being driven faster and faster by the EU.

“Europe is also the most highly evolved economic area in the world. Free economic activity creates opportunities and also contributes to the prosperity of the Finnish people.”

This is not true. The standard of living of the European populations is going down. Niinistö also mixes up economics and financing here which is a typical misconception. Economics is an interdisciplinary field of science that studies resource management. Its goal is resource efficiency, not growth. Financing on the other hand is a system that advances the interests of banks and requires infinite exponential growth to function. This corruption of language regarding economics is exposed in many everyday things. One example would be a case where people discuss fuel economics of vehicles, this and this many litres/100km. That's a discussion about fuel efficiency. Whereas when the establishment talks about economics it in fact always boils down to financing and financial or profit growth, this and this many percents of GDP. Or compound average growth rate(CAGR) in corporations, this and this man percents of annual growth.

“And last but not least: our common values from which the European spirit stems. It has been said that this spirit originates from the triangle formed by Jerusalem, Athens and Rome. The religion and ethics, culture and order inherited from them have been refined to create a Europe of democracy, equality and human rights. Let us hold on to these values.”

There is no monolithic value basis in Europe, and by Europe i don't mean the EU.

The total population of EU member nations is ~511 million people with Britain included in the calculation. Without Britain it's ~445 million people. A huge amount of variance exists in such a large number, so it's completely impossible that everyone would fit into a single valuemold. However, European populations have similar and compatible values, for example care for their own people. This is already caused by the fact that people are different and that fact has a strong evolutionary basis in biology as well as psychology. If we want to promote cooperation and becoming closer to one another, it can't be forced. Instead, we have to find factors that combine us and cooperate in those areas on a case by case basis. However, the emphasis should be on meeting the needs of the European populations through honest cooperation instead of competing against one another.

Mitä tarkoittaa järjestelmäajattelu ja mihin sitä voidaan soveltaa?

Järjestelmäajattelu tarkoittaa ajattelun muotoa jossa mikä tahansa järjestelmä jaetaan osiin joista se koostuu. Tarkastelemalla näiden osien välistä vuorovaikutusta kyetään paremmin ymmärtämään järjestelmää kokonaisuutena. Järjestelmäajattelua käytetään ehkäpä eniten suunnittelu, tutkimus -ja kehitystyössä sekä ongelmanratkaisussa, mutta sitä voidaan soveltaa mihin tahansa asiaan koska kaikki asiat koostuvat tavalla tai toisella kahdesta tai useammasta osasta.

Kaksi järjestelmää esimerkiksi

Vetyatomi

Tämä blogi

Miksi järjestelmäajattelun käyttäminen on välttämätöntä toimivan yhteiskunnan ylläpitämiseksi?

Siksi että yhteiskunnat muuttuvat kiihtyvällä nopeudella ja paljon suuremmassa mittakaavassa kuin aiemmin. Jotta voimme ymmärtää näitä muutoksia, meidän on nykypäivänä pakko käyttää järjestelmäajattelua. Se mitä seuraa kun järjestelmäajattelua ei sovelleta yhteiskunnan hallinnointiin on havaittavissa laajenevassa määrin maiden hallitusten menettelytavoissa. Siispä hallinnon hajauttamisen lisäksi on sovellettava järjestelmäajattelua yhteiskunnan tomintojen ylläpitämiseksi, niin ettei yhteiskuntamme hajoa näiden nopeiden ja suurten muutosten kourissa joita kohtaamme. On myös tärkeää ymmärtää että monessa järjestelmässä jokainen lisätty osa lisää järjestelmän monimutkaisuutta epälineaarisesti, koska kaikki järjestelmän osat ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa. Mitä monimutkaisempi käsiteltävä asia on, sitä välttämättömämpää on soveltaa järjestelmäajattelua sen asian tutkimiseen ja sitä kautta sen ymmärtämiseen.

Esimerkki järjestelmäajattelusta

Otetaan käsittelyyn minun blogi järjestelmänä ja puretaan se osiin. Blogi itsessään on järjestelmän ylin taso, sen alta löytyy alijärjestelmä postaukset. Postauksien alijärjestelmä on sisältö, jonka osia ovat tätä blogipostausta kirjottaessa aiheet -ja aiheryhmät, teksti ja kuvat. Postaukset ovat myös vuorovaikutuksessa toisiinsa niiden sisällön sisältämien asiayhteyksien kautta.

In English: Systems thinking

What systems thinking means and what it can be applied to?

Systems thinking is a form of thinking through which any system is divided into the components of which it consists of. By examining the interrelation of these components we can better understand the system as a whole. Systems thinking is used perhaps the most in design, research and development work as well as problem solving, but it can be applied to everything because all things consists of two or more components in one way or another.

Two systems for example

A hydrogen atom

This blog

Why the application of systems thinking is necessary to maintain a functional society?

It's necessary because societies are changing at an accelerating speed and on a much larger scale than before. In order for us to understand these changes we must utilize systems thinking today. What follows when systems thinking is not applied to governance of society can be observed expansively in the governance procedures of the governments of many countries. Therefore in addition to decentralisation we must apply systems thinking to the governance of the functions of society so that our societies don't break down in the midst of these fast and large scale changes that we face. It's also important to understand that many systems are non-linear in nature, which means that each additional component that is added to such system increases its complexity non-linearly, because all the components are interacting with one another. The more complex the thing that is being evaluated, the more necessary it becomes to apply systems thinking to study it, and so that it can be understood.

An example of systems thinking

Let's examine my blog as a system and divide it into its components. The blog itself is the top level of the system, under it we find the subsystem posts. The subsystem of posts is content and its parts are subjects, groups of subjects, text and images at the time of writing this blog post. The posts are also interacting with one another through the interrelations of their contents.

Mitä tarkoittaa hajautettu hallinto?

Hajautettu hallinto tarkoittaa hallintomuotoa jossa hallinto ei ole keskitetty mihinkään yksittäiseen osaan vaan se syntyy monien eri osien yhteistyön tuloksena. Yksi esimerkki hajautetusta hallinnosta on ihmiskeho, jossa kaikkien sen osien on tehtävä yhteistyötä toistensa kanssa jotta kokonaisuus voi toimia. Jos vaikka sydän päättäisi ryhtyä toimimaan itsensäisesti piittaamatta muista osista, niin koko järjestelmä pettäisi. Samalla tavalla toimivat myös kaikki logistiikka- tai tuotantoketjut, jos niiden osat eivät tee yhteistyötä niin järjestelmä ei toimi.

Mitä tarkoittaa keskitetty hallinto?

Keskitetty hallinto tarkoittaa hallintomuotoa jossa hallinto on keskitetty yhdelle tai muutamalle pienelle ryhmälle ihmisiä jotka sanelevat muulle yhteiskunnalle mitä tehdä. Esimerkkejä keskitetystä hallinnosta ovat eduskunta tai jokin valtuusto, tai vielä suuremmassa mittakaavassa EU. Siellä pieni määrä ihmisiä sanelee mitä yhteiskuntien täytyy tehdä, ja jos ne eivät tee niinkuin käsketään niin heitä rangaistaan. Tämä siitäkin huolimatta että ongelmaa lähempänä olevat ihmiset varoittavat miten käy jos tehdään niin kuin on saneltu. Kun kuitenkin sitten tehdään työtä käskettyä ja lopputulos on varoitusten mukainen, niin hallinto sanelee taas jotakin ja taaskin lähestymistapa on joko puutteellinen, vanhentunut tai toteutuskelvoton. Tuloksena on noidankehä jossa yritetään ratkaista ongelmaa käyttämällä sitä samaa järjestelmää joka on ongelman luonut. Tämä on silkkaa hulluutta. Sama ilmiö toistuu lähes jokaisella yhteiskunnan osa-alueella ja se toistuu sitä todennäköisemmin mitä suurempi organisaatio tai yritys on kyseessä. Tämä johtuu siitä että mitä isompi organisaatio tai yritys on kyseessä, sitä keskitetympi sen hallintorakenne todennäköisesti on.

Yhteenveto

Näitä kahta hallintomuotoa tarkastelemalla voidaan todeta että hajautettu hallinto on joustavampi, jonka johdosta se kykenee reagoimaan muutoksiin nopeammin. Vastaavasti taas keskitetty hallinto on kankea ja reagoi muutoksiin hitaasti. Mikään keskitetty hallintomuoto ei kykene käsittelemään kaikkea sitä valtavaa määrää tietoa sillä nopeudella kun on tarve. Se ei myöskään kykene päätymään asianmukaisiin johtopäätöksiin riittävällä nopeudella. Itseasiassa jos tarkastellaan yhteiskuntaa kokonaisuudessaan, niin voidaan huomata että sen hallintorakenne on luonteeltaan ylivoimaisesti hajautettu. Ihmisille vain on jatkuvalla propagandan syöttämisellä luotu se kuva, että toimiakseen tämä yhteiskunta tarvitsee jonkin keskitetyn hallintohimmelin. Älkää luottako mihinkään mitä kirjoitan, vaan tutkikaa itse järjestelmiä jotka ylläpitävät yhteiskuntaa nähdäksenne pitävätkö väittämäni paikkansa.

In English: Decentralised governance and centralised governance

What does decentralised governance mean?

Decentralised governance is a form of governance in which governance isn't centralised to any single part, but instead has been organised in such a way that governance emerges from the combined efforts of all the involved parts through cooperation. One example of decentralised governance is the human body, in which all the parts must work in cooperation with one another in order to maintain the functionality of the whole organism. If the heart for some reason decided to start working independently with no regard to the other parts, it would cause the system to fail. All logistics and production chains function in the same way in this regard, so if the parts of those systems don't work in cooperation, the system stops functioning.

What does centralised governance mean?

Centralised governance is a form of governance in which governance is centralised to a few small groups of people that dictate what the rest of the society must do. Examples of centralised governance are parliaments, councils, or in even bigger scale, the EU. In there a small number of people dictate what societies must do and if they don't do as they are told, they will be punished. This is regardless of the fact that those who work closer to the existing problems warn what will happen if things are done as dictated. And when things are still done as dictated, what ends up happening almost always mirrors the warnings, what follows is that the centralised governance structure again dictates something and once again what was dictated is obeyed and followed, and again the dictated approach is either insufficient, obsolete, or infeasible. The result is a vicious cycle in which people are trying to solve problems with the same methods that have caused those problems. This is nothing short of madness. The same phenomenon reoccurs in almost all sectors of society, and the bigger the organisation or business endeavour is, the more likely it is that this phenomenon reoccurs. This is because the bigger the organisation or company is, the more likely it is that it has a centralised governance structure.

Conclusion

As a result of this examination of these two forms of governance it can be stated that decentralised governance is more flexible, and because of that it can react to changes faster. Whereas centralised governance is inflexible and reacts to changes slowly. Additionally, no centralised governance structure can process all that massive amounts of information and at the speed that is required. It can't arrive at the appropriate conclusions regarding that information either. In fact, if you examine society as a system, you will quickly be able to come to the conclusion that its governance structure is overwhelmingly decentralised in nature. It's just that propaganda has been fed to people consistently and systematically to create the notion that society needs some sort of centralised governance structure in order to function. Don't take anything that i write at face value, study the systems that maintain society yourself in order to see whether my claims are true or not.

Mitä demokratia tarkoittaa?

Se tarkoittaa kansanvaltaa, eli hallintomuotoa jossa hallintovalta on kansalla, jolloin kansa edustaa itse itseään.

Mitä tarkoittaa kansanedustaja?

Se on hienolta kuulostava termi joka ei tarkoita oikeastaan yhtään mitään jos sitä lähtee tarkastelemaan kriittisesti. Kukaan yksittäinen ihminen ei voi edustaa kansaa, varsinkaan silloin jos termiä kansanedustaja käytetään kansanvallan asiayhteydessä. Kansanvallan asiayhteydessä kansanedustajalla voidaan nähdäkseni tarkoittaa aivan maksimissaan kansalaista joka edustaa omaa osuuttaan kansanvallasta, eli itseään. Silloinkin se jää harhaanjohtavaksi termiksi. Nykytilanteessa termiä kansanedustaja käytetään kuitenkin yhdessä termin edustuksellinen demokratia kanssa kansalaisten harhaanjohtamiseksi, antaen kansalaisille sen kuvan että joku voisi edustaa heitä heidän puolestaan kansanvaltaisesti.

Mitä edustuksellinen demokratia tarkoittaa?

Edustuksellinen demokratia tarkoittaa hallintomuotoa jossa kansa äänestää harvalukuisen määrän ihmisiä mukamas edustamaan heitä. Se on terminä jo lähtökohtaisesti ristiriidassa itse itsensä kanssa. Edustuksellisessa demokratiassa äänestäjät eivät osallistu yhteiskunnan hallinnointiin vaan luovuttavat oman osuutensa kansanvallasta harvalukuisille ihmisryhmille äänestämällä näihin ryhmiin kuuluvia henkilöitä tai ryhmiä itsessään. Näin ollen tällä tavoin äänestävän osalta kansanvalta lakkaa olemasta ja muuttuu osaksi oligarkiaa eli harvainvaltaa. Siispä edustuksellinen demokratia tarkoittaa tosiasiassa harvainvaltaa, joka vain myydään kansalle valheella.

Mitä eduskunta tarkoittaa?

Nimensä mukaisesti sillä viitataan ryhmään joka edustaa jotakin ja/tai joitakin. Tähän löytyy viittaus myös perustuslain 2§, jossa mainitaan seuraavaa: “Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.” Lähde: Finlex. Perustuslaki on kuitenkin tässä kohtaa ristiriitainen. Tämä siksi että demokratian luonteesta johtuen yksittäisen kansalaisen kansanvalta katoaa heti jos sen luovuttaa jollekin toiselle kuten yllä osoitin logiikan avulla. Mitä eduskunta sitten tosiasiallisesti edustaa? Se edustaa mm. suurpääomaa ja muita erityisintressiryhmiä.

1 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731#L1P2

Suosittelen myös lukemaan Jukka Ojalan blogipostauksen jossa käsitellään samoja aiheita: https://ric.fi/funtsittavaa/2019/01/demokratiaa-vaiko-kansanvaltaa.html

In English: Democracy, a representative, representative democracy and parliament

What does democracy mean?

It means rule by people, meaning a form of governance where governing power is held by the people, in which case the people represent themselves.

What does a representative mean?

It’s a fancy sounding term that doesn’t really mean anything in this context if you start thinking about it critically. No single person can represent the people, especially if the term representative is used in the context of democracy. In the context of democracy, a representative could at the very most refer to a citizen that represents themself and their share of the democracy. But even then the term representative remains to be misleading. Today the term representative is nevertheless used together with the term representative democracy in order to mislead citizens, to give citizens the idea that someone could represent them and suggesting that such a system could somehow be democratic.

What does representative democracy mean?

Representative democracy is a form of governance where the citizens vote a few people with the illusion that those people would somehow represent the citizens. As a term it’s fundamentally self conflicting. The voters don’t participate in the governance of the society in a representative democracy, but instead hand over their share of the democracy to groups of people that are few in numbers by voting for people in these groups or by voting for the groups themselves. Thus, democracy ceases to exist for those that voted and instead becomes a part of oligarchy. Therefore, in reality representative democracy means oligarchy which is just sold to the people with lies.

What does parliament mean?

[Authors note: The texts will deviate here somewhat because of the language differences] In a representative democracy it refers to a group that represents something or someone. One can find a reference to this in section 2 of the Finnish constitution: “The powers of the State in Finland are vested in the people, who are represented by the Parliament.Democracy entails the right of the individual to participate in and influence the development of society and his or her living conditions.The exercise of public powers shall be based on an Act. In all public activity, the law shall be strictly observed.”[1] However, the constitution is self conflicting here. This is because of the nature of democracy, the democratic power of the individual citizen disappears instantly if it’s handed over to someone else as i demonstrated above with logic. So what does a parliament represent in reality? It represents big business and other special interest groups.

1 https://www.finlex.fi/en/laki/kaannokset/1999/en19990731_20111112.pdf